Pääkirjoitus: Ranska kuolee hiljaisuudessa

Kuolleiden laskemiseen ei tarvita pommeja tai mustia lippuja. Ranskassa väkivalta ei aina tule ulkopuolelta; se juurtuu arjen halkeamiin. Viralliset luvut vahvistavat tämän: vuonna 2023 8 848 ihmistä teki itsemurhan. Kahdeksantuhantuhantuhanttasataaneljäkymmentäkahdeksan ihmistä menehtyi maassa, joka puhuu jatkuvasti turvallisuudesta, mutta unohtaa rauhallisten julkisivujensa takana piilevän kärsimyksen.

Näiden tahallisten kuolemien lisäksi liikenneonnettomuuksissa kuoli 3 167 ihmistä, kotitalousonnettomuuksissa 20 000 ihmistä ja helleaaltoihin liittyi 5 000 kuolemaa. Lähes 37 000 ihmistä kuoli yhden vuoden aikana niin sanottujen "luonnottomien" syiden vuoksi. Tämä on yli kolme kertaa enemmän kuin terrorismin uhrien kokonaismäärä koko Sahelin alueella samana aikana. Silti nämä tragediat eivät ole niitä, jotka kyllästävät ruutujamme, eivätkä nämä luvut ohjaa poliittista keskustelua.

Ranska kärsii läpitunkevasta epätoivosta, moraalisesta väsymyksestä, joka hitaasti murentaa sen suuntaa. Maa elää ahdistuksen verhon alla, eristäytyneisyyden, epävarmuuden ja merkityksettömyyden välimaastossa. Itsemurhasta, kaukana yksittäisestä teosta, on tullut sosiaalinen indikaattori. Se kertoo sosiaalisten siteiden hajoamisesta, kaupunkien yksinäisyydestä ja epäluottamuksesta tulevaisuutta kohtaan. Se tappaa enemmän kuin sota, mutta ei kuitenkaan herätä kansallista hiljaisuuden hetkeä.

Vaikka olemme huolissamme maahantuodusta väkivallasta, leviää sisäinen väkivalta: järjestelmän väkivalta, jossa ihmiset kuolevat kotona, yksin, hiljaisuudessa tai välinpitämättöminä. Sanaa "epävarmuus" ei pitäisi rajoittaa ampumisiin tai ryöstöihin. Epävarmuus on myös pelko siitä, ettei se enää merkitse kenellekään, yhteiskunnan hidasta rappeutumista, joka unohtaa suojella eläviä ennen kuin taistelee varjojaan vastaan.

Ranska ei ole taistelukenttä, mutta se romahtaa hiljaa. Sen kuolleet eivät päädy otsikoihin, mutta ne paljastavat häiritsevämmän totuuden: terrorismi ei ole se, joka sitä eniten tappaa, vaan sen oma epätoivo.